Tavoitteet tavanomaisen korkealla, takaisin ei olisi tulemista jos pokaalia ei ole matkassa.. Tällä porukalla ei ole tapana lähteä kumartelemaan vastustajiaan, vaan tekemään kovaa duunia ja rouhimaan glooriaa (jota varsinkin länsinaapurista on ollut tarjolla)
Bussissa ja laivassa viihdyttiin hyvin ja runsaan aamiaisen jälkeen käännettiin pelimobiilin keula kohti Uppsalaa ja Störren kuuluja pelikenttiä
Päivä 1, väsymys iskee....
Matkapäivä on tunnetusti vaikea pelipäivä, eikä tälläkään kertaa poikkeusta sääntöön ollut nähtävissä. Vaikka oltiin liikkellä kohtalaisen tuoreella jalalla ja hallittiin ottelua, vei Rotebro IS IBK ottelun nimiinsä paremmalla viimeistelyllä luvuin 3-1.
Paljon jäi jossiteltavaa joukkueella, mutta pallo on tunnetusti pyöreä ja pompii vastustajallekin. HIeman paremmalla tarkkuudella maalipaikoissa olisi ottelun pisteet jääneet sinikeltaisille turkulaisille.
Toisessa ottelussa matkapäivänä kohdattiin Älvsjö AIK, ottelu alkoi ilta-aikaan 21.10 joka selkeästi pitkän päivän päätteeksi oli myrkkyä.
Jalat jäivät bussiin ja vaikka ottelussa oli paikat molemmilla niin ruottalaiset korjasivat potin luvuin 0-3. Otteista paistoi väsymys, matkustaminen selkeästi verotti neitien peli-intoa ja hävittiin siinä missä yleensä olemme parhaimmillamme eli pelinopeudessa.
Tuon ottelun jälkeen pikainen iltapala ja pian paikalliseen majoitusliikkeeseen varatut pedit olivat täynnä nukkuvia säbäneitejä.
Päivä numero 2, alku aina hankalaa.....
Päivän ensimmäinen ottelu oli paikallista aikaa 13.45, joten aamu voitiin ottaa rauhallisesti. Tukevat ateriat ja matkalle kohti kuulua Fyrishovin hallia jossa pääkentällä vastaan asteli alkusarjan viimeisessä ottelussa Enköpings IBK.
Edelleenkin oli ottelussa nähtävissä väsymystä, mutta jalka toimi jo paljon paremmin. Paikkoja luotiin etenkin ensimmäisessä erässä välillä kuin liukuhihnalta mutta valtaosa vedoista päätyi joko veskarin logoon tai takaseinään.
Ja kun ei itse osuta, vastustaja kiittää ja kumartaa..tiukan väännön jälkeen ruotsalaiset käänsivät ottelusta 2-1 voiton.
Tämä tarkoitti sitä että alkusarjasta pisteitä tasan nolla ja matka jatkui b-sarjaan. Pokaalia oli yhä tarjolla, ja siihen mahdollisuuteen neidit halusivat tarttua.
Vaikeamman kautta mentiin, kolmospaikalla olisi saatu enemmän lepoaikaa ja vain yksi ottelu tälle päivälle. Nyt saatiin alkaa valmistautua seuraavaan peliin miltei välittömästi.
Ensimmäisessä jatko-ottelussa vastaan asteli kentällä Alunda IF, eikä ottelun alku luvannut hyvää...
Viiden minuutin kohdalla vastustaja oli viimeistellyt kaksi maalia ja valmentajilla huolestuneet ilmeet.
MUTTA..
neidit päättivät että nyt loppuu ruotsalaisten valta!
Peli kääntyi kuin taikaiskusta toiseen päätyyn, yhtäkkiä jokaisen jalka alkoi kulkea. Hyökkäys toisensa perään vyöryi kohti Alundan maalia ja kun taisto loppui komeilivat tulostaululla lukemat meille 5-2.
Tässä vaiheessa koutsikaksikko tiesi että nyt ei juna pysähtyisi kuin vasta pääteasemalla.
Myöhäisottelussa, 22.15, vastaan asettui turnauksen kotijoukkue Storvreta IBK. Panoksena oli b-finaalipaikka, ei sen vähempää.
Ottelu oli selkeästi BC:n hallussa, vaikka vastustajallakin oli paikkansa. Puolustuksessa ei vaan enää annettu tuumaakaan periksi, vastustajan pahat paikat voitiin laskea yhden käden sormilla. Veto toisensa jälkeen pakotettiin ohi tai sitten ne jäivät pakin jalkoihin. Loput hoiteli maalissa Elisa.
Yksi maali enemmän, se riittää voittoon. 30 minuutin jälkeen tuloksena maukas 1-0 voitto ja b-finaalipaikka.
Kullankiilto silmissä kohti hotellia ja unimaisemia.
Päivä numero 3, murhaavan tehokasta...
Finaali pelattiin vasta 14.40 paikallista aikaa joten jokaisella oli aikaa aamulla runsaasti. Aamureippailut, aamupala ja otteluun valmistava palaveri sekä tanssihetki terassilla featuring Vetovehje.
Bussissa pauhasi Fintelligens ja JVG kun keula kääntyi kohti Fyrishovia. Keskittyminen näkyi joka tytöstä ja varsinkin alkulämmön jälkeen ei jäänyt enää valmentajillekaan epäselväksi että kuinka paljon tytöt sitä pokaalia halusivat! Voi sitä raukkaparkaa joka vastaan tulisi kaukalossa.
Kyseinen parka oli Bergs IK ja kaukalona Fyrishovin b-kenttä. Kun katsomoon vielä ilmestyi innokas FBC:n ultra-joukko, eli B-pojat, alkoi näytelmä olla valmis. Puuttui enää pääesiintyjä näyttämöltä eikä ottelun päätyttyä ollut epäselvää kuka se oli.
Peli alkoi täydellisellä hallinnalla, vastustajan ainoaksi toivoksi jäi muutama virhe omassa päässä ja pitkät pallot. Mutta kun ottelun aikana lauot BC:n päähän noin viidesti niin ei siitä jää jälkipolville iloista kerrottavaa.
Jokainen neiti pääsi kentälle, jolleivät olleet loukkaantuneina. Hyökkäys toisensa jälkeen kohti Bergs IK:n maalia ja vaikka maalivahti parhaansa yritti niin taakse upposi viisi maalia.
Lopputulos 5-0, pokaali kohti kattoa ja Maamme-laulu raikasi.
Loppukaneetit....
Kuten vanha kansa sanoo ; alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Kummasti tämän porukan tavaksi on tullut se että vasta selkä seinää vasten aletaan pelata. Ja kun aletaan pelata, ei ole paljon vastustajalla väliä.
Alkusarjassa 3 ottelua, 3 tappiota ja maaliero 2-8.. Loppusarjassa 3 ottelua, 3 voittoa ja maaliero 12-2. Turnauksen loppuun 5 erää ja 85 minuuttia nollaa putkeen vastustajan maalisarakkeessa.
Kun sitä eniten tarvittiin, tytöt pistivät oman pään kiinni ja avasivat maalihanat. Näinä hetkinä on valmentajan helppo hymyillä. Seuraavalle reissulle huoltolaukkuun nitrot mukaan...
Kiitos allekirjoittaneen puolesta niin huollolle kuin kollegallekin, mutta eritoten aivan huikeille tytöille. Tässä joukkueessa on valtava tahdonvoima joka kantaa pitkälle.
Kiitos Storvreta, FBC tulee kylään toistekin ja vielä suuremmalla rytinällä!
KANNU KOTIIN STÖRRESTÄ 2014 on seuraavan vuoden teema!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti